Teemoja

…MINÄ TOIMIJANA

Lapsena olin ujo, ja viihdyin enimmäkseen serkkujeni seurassa. Koulussa tulin kaikkien kanssa juttuun niin hyvin, että hyllyäni koristaa kolme hymytyttöpatsasta. Varsinaisia parhaita ystäviä minulla ei kuitenkaan ollut ennen kuin kuudennella luokalla. Yläasteella  muotoutunut tyttöviisikko oli minulle  ystäväporukka, jossa jaettiin kaikki. Seiskalla innostuin mukaan ilmaisutaidon kerhoon, minkä myötä esiintymisjännitys hellitti. Pian olinkin jo mukana tukioppilastoiminnassa.

Lukion kakkosvuoden olin opiskelijakunnan puheenjohtaja ja pääsin sen myötä tapaamaan ja haastattelemaan vuoden 1994 presidenttiehdokkaita, kun he vierailivat lukiossamme. Muistan, kuinka tulevan presidentin Martti Ahtisaaren ja hänen Eeva-puolisonsa kanssa kahvittelimme rehtorin huoneessa. Mieleeni on jäänyt elävästi, kuinka tuleva presidentti ja rauhannobelisti jäi nuolemaan näppejään, kun rouva Ahtisaari ei antanut hänen syödä herkullista kahvipullaa. Outoa, miten pikkuasiat jäävät mieleen!

Sen jälkeen kun muutin 1996 Ouluun opiskelemaan historiaa, olen hakeutunut aktiivisesti mukaan yhdistystoimintaan. Opiskeluaikoinani olin perustamassa Kaenoa, kainuulaista opiskelijayhdistystä (osakuntaa) sekä Oulun yliopiston marttoja.  Opiskelijaelämän jäätyä taakse harrastuksissani on yhä mukana kainuulaisuuden vaaliminen Oulun Seudun Kainuulaisissa. Vertaistoiminnan lisäksi mukaan on tullut vapaaehtoistyö lionstoiminnassa ja perheiden tukeminen Kansallisen Lastenliiton aktiivina.

Entinen poikakaverini kysyi minulta kerran, tarvitsenko järjestötoimintaa tunteakseni olevani jotenkin enemmän elossa. Vastaus on: Kyllä! Ihminen on luotu tekemään yhdessä toisten kanssa. Vaikka se imelältä kuulostaakin: parasta on se, kun pystyy auttamaan toista tai saamaan yhdessä jotain aikaan.

…MINÄ (VIHDOIN) ÄITINÄ

Tyttäremme on ollut yksivuotiaasta alkaen kunnallisessa perhepäivähoidossa. Nämä pian kolme vuotta olemme olleet todella tyytyväisiä kokeneeseen hoitajaan ja pieneen ryhmään, jossa ei ole juuri ollut vaihtuvuutta. Syksyllä on edessä muutos, sillä hoitajan jäädessä eläkkeelle aloitamme päiväkotitaipaleen.

Perhepäivähoito on mielestäni ideaali ratkaisu pienten lasten hoitotaipaleen alussa. Päiväkodeissa on kyllä osaavaa henkilökuntaa, mutta paljon enemmän lapsia ja melua. Kun ryhmäkokoja vielä isonnetaan, siitä kärsivät sekä lapset että hoitajat. Perhepäivähoidon neljän lapsen ryhmä tarjoaa myös mahdollisuuksia sosiaalisuuden oppimiseen, mutta paljon rauhallisemmassa ympäristössä.

Tiedän, että moni muukin pienen lapsen vanhempi Oulussa olisi toivonut saavansa lapsen perhepäivähoitoon, mutta hoitajia on liian vähän. Oulu on kasvava kaupunki. Kaupungin pitäisi pyrkiä etsimään ratkaisuja, jotka mahdollistavat perhepäivähoidon lisäämisen.

…MINÄ KIRJASTOSSA

Kirjastoista olen tykännyt aina. Monen muun lapsen tavoin taisin lukea melkein kaiken lähikirjastostani alaluokilla. Kirjasto oli minulle myös teini-ikäisenä paikka, jonne menin hengailemaan. Ja eikö kirjastoissa olekin ihana ominaistuoksu? Kirjastot ovat koko maan ylpeyden aihe. On ollut hienoa huomata, että kirjastot kehittyvät ajan mukana ja laajentavat valikoimaansa unohtamatta perustaansa kaikille avoimesta tiedon (ja mielikuvituksen!) “pesäpaikasta”.

Viime syksynä kehitimme täällä Oulussa Kansallisen Lastenliiton toimintamuodoksi ilmaiset kirjaparkit, jonne lapsen voi tuoda pariksi tunniksi hoitoon satujen ja askartelujen pariin. Ritaharjun kirjastossa vapaaehtoisvoimin pitämämme parkit ovat mielestäni oiva esimerkki kunnan ja kolmannen sektorin toimijan yhteistyöstä. Uskon ja tiedän, että nämä vanhemmille tarjotut hengähdystauot ovat tarpeellisia. Periaate, “koko kylä kasvattaa lasta” toimii tässäkin! Kirjastot voivat jatkossa olla yhä enemmän yhteisiä olohuoneitamme.

…MINÄ VESIPETONA

Joka kesä sanon, kuinka ihanaa on “olla yhtä luonnonvesien kanssa”. Järvissä uiminen (olen sisämaan kasvatti!), ja ennen kaikkea kelluminen (onnistuu aina) on levollista ja toisaalta sykähdyttävää. Uimahallissa ei pääse samaan tunnelmaan, mutta minulle uimahallit ovatkin sosiaalisia paikkoja. Vauvauintiaikojen jälkeen  käyntejä on ollut vain muutama vuodessa – nekin pääasiassa vietän lastenaltaassa – mutta oli aika, jolloin kerran viikossa kävin vaihtamassa vesijuosten kuulumisia ystäväni kanssa. Joistakin kävijöistä tuli naamatuttuja, joiden kanssa turistiin saunan lauteilla, kun sinne samaan aikaan satuttiin. Uimahallit ja muut kunnalliset liikuntapaikat ovat parasta ennaltaehkäisevää terveyspalvelua – niin kropan kuin mielen kannalta.

…MINÄ BUSSIMATKUSTAJANA

Parinkymmenen Oulussa eletyn vuoden aikana olen asunut Kaijonharjussa, Linnanmaalla, Tuirassa, keskustassa, Herukassa ja nyt Alppilassa. Joukkoliikenne ja pyörätiet tulivat tutuksi pitkään, sillä oman auton hankimme vasta kun alkoivat lapsen päivähoitoon viemiset. Arki oli helppoa, kun asui bussipysäkin vieressä.

Oulun joukkoliikennettä haukutaan usein kalliiksi, mutta ei se oikeasti ole sitä. Herukassa asuessani minulla oli käytössäni Koskilinjojen kuukausikortti, jolla saattoi matkustaa niin paljon kuin sielu sieti viidelläkympin hintaan. Silloin tuli käytyä bussilla kahden pysäkin päässä maitokaupassakin! Nykyäänkin työmatkailu julkisilla onnistuisi Herukasta suunnilleen samaan kuukausihintaan. Waltti-korttia käyttäen harvemmin bussilla liikennöivät voivat saada kertamatkan halvimmillaan 2,05 eurolla. Lisäksi keskustan, Limingantullin ja Kontinkankaan välillä liikennöivät City-bussit kuljettavat reitillään 1,50 euron kertamaksulla. Oululaisten kannattaisikin tutustua bussilinjoihinsa, ja käyttää niitä. Sama koskee pyöräteitä; kaikki tietävät että Oulu on niistä kuuluisa, mutta moniko on lähtenyt seikkailemaan niitä pitkin?

Palvelubussi Onni on myös aivan liian vähän hehkutettu juttu. Luulin pitkään, että palvelu, jossa asiakas haetaan kotiovelta ja viedään minne halutaan, on tarkoitettu vain senioreille tai liikuntarajoitteisille. Mutta tämäkin palvelu koskee kaikkia, ja sitä kannattaa hyödyntää. Kaupungille on halvempaa järjestää tällainen palvelu, kuin ajeluttaa busseja tyhjillään tiettyinä aikoina tai alueilla, joissa asiakkaita ei ole paljon. Jos siis kenkuttaa, että bussi käy kulmilla vain kerran tunnissa, eikä se käy omaan aikatauluun, soita apuun Onni!