Ajatuksia yhteisestä olohuoneestamme

Tämä on jo kolmas kerta. Vietän jälleen iltaa Ritaharjun kirjastossa. En ole lueskelemassa lehtiä tai etsimässä lisää elämänkertoja läpikahlattavaksi. Olen paikalla vapaaehtoisena, lukemassa lapsille satuja, juttelemassa, piirtelemässä ja jakamassa keksiä ja pillimehuja..

Kansallisen Lastenliiton järjestämä ilmainen lasten kirjaparkki on ollut tervetullut apu alueen perheille. Näin meille ovat kertoneet vanhemmat, jotka ovat jättäneet lapsensa huomaamme pariksi tunniksi. Kirjaparkit ovat pieniä tekoja, joilla voi olla suuria vaikutuksia.

Arki-illan parituntinen tarjoaa vanhemmalle tai vanhemmille omaa aikaa. Se, että äidit ja isät pääsevät rauhassa kauppaan tai vaikka lenkille, on tärkeää. Sillä voi olla jollekulle ratkaiseva vaikutus jaksamiseen. Kirjaparkkiin on helppo tulla, sillä sinne ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, eikä se maksa mitään – pillimehut ja keksitkin maksaa Lastenliitto.

Vuoden alussa voimaan tulleen kirjastolain tavoitteena on muun muassa edistää lukemiskulttuuria ja aktiivista kansalaisuutta. Yhtenä lähtökohtana on yhteisöllisyys. Kirjastojen tehtäviin on listattu tilojen tarjoaminen kansalaistoimintaan ja pykälissä kannustetaan yhteistyöhön eri yhteisöjen kanssa.

Kirjastot ovat aina olleet kuntien yhteisiä olohuoneita ja sitä niiden tulee olla jatkossa yhä enemmän. Vapaaehtoistyönä toteutettu kirjaparkki on erinomainen esimerkki siitä, mihin kaikkeen kirjastomme soveltuvat. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon – varsinkin vaalien alla – mutta tarvitaan myös tekoja.

Minua ilahduttaa erityisesti se, että olimme saaneet kirjaparkkiin vapaaehtoisiksi kolme tulevaa kirjastoalan ammattilaista. Kun viimeinenkin lapsista haetaan kotiin, jokainen näistä nuorista aikoo tulla uudelleen. Hekin ovat kokeneet, että sillä on merkitystä.